Uutiset

1.12.2024Taimenen kalastus jatkuu rauhoituksen jälkeen!Lue lisää »22.7.2024Taimenen kalastus voi jatkua vedenlämpöjen laskettua!Lue lisää »2.7.2024Taimenen kalastus voi jatkua vedenlämpöjen laskettuaLue lisää »

Satunnaiset kuvat

Kojamon kevättaimen
p9090078

Seuran historia

Historiikki

Vuosi 2009 on seuran historiassa juhlavuosi. 2009 tulee kuluneeksi 60-vuotta seuran perustamisesta ja juhlavuoden kunniaksi tullaan järjestämään erillinen juhlatilaisuus. Ensimakua seuran historiasta voi lukea seuraavasta Raimo Saikkosen kirjoittamasta historiikista.

Kalastus- ja metsästyskerho Koukku ja Paukku ry:n historia

 

Tämä historiikki on allekirjoittaneen ja haastateltujen henkilöiden muistikuviin koottu, kylläkin pöytäkirjoihin nojautuva kertomus Koukun ja Paukun 60 -vuotiselta taipaleelta. Historiikki on katsaus eri ajanjaksoille tyypillisistä toimintamuodoista ja harrastuksista kerhon puitteissa.

 

Toisen maailmansodan melskeistä vapautunut kansakunta oli lähtenyt innolla jälleenrakennustoimiin yhteiskunnan kaikilla eri sektoreilla. Rajan taakse jääneet, kotinsa menettäneet siirtokarjalaiset, vilkkaan ja osallistuvan luonteensa mukaisesti, antoivat oman piristävän lisänsä myös keskisen Suomen kulttuurielämälle. Sodan jälkeiset vuodet olivat erilaisten yhdistysten, seurojen ja kerhojen perustamisen kulta-aikaa.

 

Niinpä eräänä maaliskuun iltana, lähes 60 -vuotta sitten kokoontui joukko Vaajakoskelaisia kala- ja metsämiehiä SOK:n kerhohuoneistossa neuvottelemaan mahdollisesti perustettavasta kalastus- ja metsästyskerhosta. Kokouksen avauksen ja alustuksen suoritti sosiaalipäällikkö Jorma Ruissalo. Puheenjohtaja toimi tehtaanjohtaja Armas Rantahalme ja sihteerinä hinnoittelija Ilmari Kokkonen. Yksimielisesti nämä 23 innokasta erämiestä päättivät perustaa Vaajakoskelle SOK:n metsästys- ja kalastuskerhon. Kerhon puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti DI Reino Kalari ja johtokunnan jäseniksi työnjohtaja Aarne Kankkunen ja työmiehet Toivo Vuorenmaa sekä Matti Ohukainen. Talvionginta otettiin heti ohjelmaan ja ensimmäisistä ongintakilpailuista ilmoitti Neijos Kalle jo kokouksen aikana. Kerhon nimeksi annettiin kohta sen perustamisen jälkeen SOK:n Vaajakosken tehtaitten kala- ja metsämiesten kerho Koukku ja Paukku. Kerhon tarkoituksena oli alusta lähtien järjestää jäsenilleen, SOK:laisille erilaisia vapaa-ajanvietto- ja virkistymismahdollisuuksia. Tärkeimpiä toimintamuotoja silloin olivat voimaperäinen kalanviljely ja siihen liittyvänä veden viljan korjaaminen eri muodoissaan, majaretkeily, talkootoiminta sekä yhteiset retket koppiautolla ja laivalla.

 

Alkuaikoina kerholla oli kolme majaa. Leppävedellä oli Oravasaaren ja Suolisaaren majat ja Keski-Päijänteellä Vuoritsalon maja, joka myöhemmin tunnettiin Vaherin majana. Majaretkeily oli vilkasta. Vuoritsalon maalle tehtiin laivalla yhdistettyjä marja- ja kalaretkiä. Kalamiesten veneiden killuessa pitkänä letkana laivan perässä. Koppiautolla tehtiin talvisaikaan onkiretkiä ympäri maakuntaa eri kalastuskohteisiin. Syksyllä käytiin samalla kyydillä marjassa ja myös metsästysretkiä tehtiin, vaikka omaa metsästysaluetta ei kerholla vielä ollut. Koppiauto oli joku SOK:n kuljetusosaston kuorma-autoista, lavalla erillinen, lujasti kiinni köytetty faneerivalmisteinen koppi, jossa oli pituussuunnassa penkit molemmilla sivuilla ja keskellä. Peräpäässä oli pienet pariovet, joista kulku tapahtui. Koppiin sai ottaa 29 henkilöä ja kuljettajana toimi joku SOK:n ammattikuskeista. SOK antoi auton ja bensat yhteisretkille.

 

Jos olivat KoukkuPaukkulaiset kovia kalamiehiä, pitivät he myös hyvää huolta kalavesistään. SOK:lla oli vesivoimalan alakerrassa oma kalanpoikashautomo, jota uskotut kerholaiset hoitivat.

1950 -luvulla haudottiin vuosittain jopa kymmeniä litroja siian mätiä. Tieto vuodelta 1959 kertoo, että 8 vuoden aikana oli lähivesiin istutettu Koukun ja Paukun toimesta yli 8 miljoonaa vastakuoriutunutta siianpoikasta. Reino Kalarin lähes yhdeksän vuotta kestänyt puheenjohtajakausi päättyi hänen menehtyessään sairaskohtaukseen tammikuun 8. päivänä 1958 SOK:n konttorirakennuksen palon yhteydessä.

 

Kerhon uudeksi puheenjohtajaksi valittiin ins. Esko Laitinen. Hänen puolitoista vuotta kestänyt toimikautensa oli vilkkaan toiminnan aikaa. Monenlaisista kerholaisia koskettavista asioista hän laati taitavia kirjelmiä ja anomuksia eri viranomaisille. Erikoisesti Laitista kiinnosti kalanviljely. Siian ohella otettiin ohjelmaan järvitaimenen viljely. 1958 syksyllä istutettiin ensimmäiset 20 000 vastakuoriutunutta taimenen poikasta vesistöön. Samana keväänä rakennettiin Kissakoskeen  kaksiosainen kalankasvatusallas ja aloitettiin Poronmajan rakentaminen. Alkukesästä muutti Esko Laitinen pois paikkakunnalta ja kesäkuussa valittiin mainosjohtaja Eero Konttinen kerhon uudeksi puheenjohtajaksi. Kesän aikana rakennettiin Poronmaja talkootyönä SOK:n antaman huomattavan avustuksen turvin valmiiksi. Oravasaaren majasta oli luovuttava vuokrasopimuksen lakattua.

 

Vuoden 1960 alkupuolella solmittiin metsästysalueesta vuokrasopimukset Leivonmäen kunnan Rutalahdessa sijaitsevasta Kurkijärven valtionmaasta sekä muutamista yksityisten omistamista alueista. Metsästysmaa oli noin 1300 ha suuruinen. Riistaa alueella oli runsaasti ja saman vuoden syksyllä kaatuivat ensimmäiset 2 lupahirveä. Kalanviljelytoiminta oli edelleen voimaperäistä, vaikka vesien likaantuminen huolestutti kalamiehiä. Päälikaajaksi nimettiin kemiallinen tehdas Äänekoskella. Vuonna 1961 talven aikana kuoli suurin osa hautomoista kuoriutuneista taimenen ja siian poikasista. Vuonna 1962 tuli kerhon johtoon ins. Erkki Mäkinen. Virran veden laatu huononi edelleen ja hautomon poikastappiot olivat sitä luokkaa, että hautomon toiminta jouduttiin lopettamaan ja jäljelle jääneistä poikasista osa vietiin Simunaan ja osa Kissakoskeen kasvamaan. Tämän seurauksena loppuivat siian istutukset kerhon toimesta lähes tyystin. Vuoteen 1971 asti pyydettiin vielä kututaimenia. Mäti haudotettiin Huopanan tai Simunan hautomoissa, jatkokasvatuksen tapahtuessa Kissakosken altaassa.

 

Vuonna 1974 alkoi yhteistoiminta Laukaan keskuskalanviljelylaitoksen kanssa. Seura sai vuosittain taimenen poikasia kasvatussopimuksella, johon sisältyi istutusvelvoite. Vuonna 1978 kunnostettiin vesivoimalan kupeella, kalahissin vieressä oleva allas kasvatusaltaaksi ja seura pystyi ottamaan suurempia poikaseriä kasvatettavaksi. Vuodesta 1959 vuoteen 1987 oli kerhon toimesta istutettu itsekasvatettuja taimenepoikasia lähes 80 000 kappaletta, joista yksivuotiaita tai kesänvanhoja 26 000 kappaletta, kaksivuotiaita tai kaksikesäisiä 45 000 kappaletta ja kolmevuotiaita tai kolmikesäisiä 6 500 kappaletta.

 

Palaamme vuoteen 1963. Keväällä Erkki Mäkinen vaihtaa paikkakuntaa ja loppuvuoden heiluttaa puheenjohtajan nuijaa insinööri Aarno Hulkkonen. Vuodesta 1964 vuoteen 1966 oli puheenjohtajana insinööri Paavo Laakkonen.

 

Vuonna 1966 myytiin Suolisaaren maja.

 

Aarno Hulkkonen tuli uudelleen kerhon johtoon vuonna 1967. Samana vuonna vuokrattiin Kynsiveden maja Kymin uittoyhdistykseltä. Hulkkosen kausi kesti vuoteen 1970. Vuonna 1971 aloitti nelivuotisen johtajakautensa mainosjohtaja Heikki Hietikko. Vuosina 1975 ja 1976 oli puheenjohtajana Mauno Huttunen. Vuosi 1975 oli merkittävä vuosi, kun Koukku ja Paukku liittyi Suomen Kalamiesten Keskusliiton Keski-Suomen piirin jäsenseuraksi.

 

Vuonna 1976 myytiin Vaherin maja, kun tontin vuokrasopimusta ei Jämsän  kaupunki enää uusinut.

 

Vuonna 1977 otti kerhon ohjat työnjohtaja Raimo Saikkonen. Samana vuonna muutettiin kerhon sääntöjä niin, että myös SOK:lta eläkkeelle jääneet voivat olla kerhon jäseniä. Vuonna 1979 ilmoitettiin kerho yhdistysjäsenrekisteriin ja uudeksi nimeksi annettiin kalastus- ja metsästyskerho Koukku ja Paukku ry. Uudet säännöt laadittiin ja perustettiin nuorisojaosto. Samana vuonna vietettiin kerhon 30 -vuotisjuhlat ja syksyllä ehdittiin kaataa vielä ennätysmäärä, 10 kappaletta, hirviä nurin.

 

1981 keväällä aloitettiin nuorten "Panda" -pilkkikilpailut. Seuraavana vuonna uusittiin Poronmajan tontin vuokrasopimusja majaa korjattiin ja laajennettiin. Vuoden 1983 ajan hoiti puheenjohtajan tehtäviä Markku Toiviainen. Poronmajan saneeraus valmistui ja kerholle saatiin uusi hihamerkki ja standaari (viiri). Yhden välivuoden jälkeen Saikkonen jatkoi puheenjohtajana. Kerhon sääntöjä muutettiin niin, että paikkakunnalla asuva pääsee kerhon jäseneksi. SOK:n lopetellessa teollista toimintaansa Vaajakoskella, vaihtuivat myös virran omistussuhteet. Sitkeiden neuvottelujen tuloksena saatiin aikaan sopimus kalastusoikeuksista Suur-Savon Sähkön ja Vaajavirran kalastuskunnan kanssa. Kynsiveden maja ostettiin ja velkaa jouduttiin ottamaan 60 00 markkaa. Vuoden 1986 keväällä pyydettiin ja markkinoitiin ennätysmäärä kuoreita velan lyhentämiseksi. 1987 kerho liittyi Suomen Metsästäjäliiton Keski-Suomen piirin jäseneksi ja Raimo Saikkosen kymmenen vuotta kestänyt puheenjohtajakausi päättyi. Vuoden 1988 alusta otti kerhon peräsimen Pauli Jääskeläinen. Samana vuonna vaihdettiin Kynsiveden maja sen läheisyydessä sijaitsevaan tukevaan hirsimökkiin, joka ristittiin Jänismajaksi. Taitavien neuvottelujen yhteydessä hävisivät myös kerhon velat vaihtokaupan yhteydessä. Vuoden 1989 juhannukselta saatiin uusi maja jäsenistön käyttöön, kun se oli ensin talkoovoimin kunnostettu ja sähköistetty sekä rakennettu uusi ulkorakennus. Syksyllä vietettiin kerhon 40 -vuotisjuhlat.

 

Kerhon johtoon valittiin vuoden 1991 alusta liikkeenharjoittaja Jouko Mustalampi. Samana vuonna loppui pienriistan metsästys Rutalahden metsästysalueella, kun valtaosa maista meni luonnonsuojelualueeksi. Hirvenmetsästys kuitenkin sallittiin vielä. Vuonna 1992 hankittiin kerholle mikrotietokone. Vuonna 1994 kerho teki kaupat 32 m² toimisto- ja kerhohuoneistosta SOK:n kiinteistöosaston kanssa noin 32 00 markan hinnasta. Huoneiston velkaosuus noin 64 000 markkaa suoritettiin vuonna 1995 keväällä. Maksu tapahtui pääosin SOK:n kiinteistöosastolle tehdyillä höyryputkien purkutalkoista saaduilla varoilla. Vuoden 1996 alusta puheenjohtajan tehtävään valittiin Janne Mäkinen. Hän toimi puheenjohtana vuoteen 2002 saakka. Vuodet 2003 ja 2004 puheenjohtajan paikalla istui Harri Sainio. Tämän jälkeen Mäkinen tuli uudestaan puheenjohtajaksi vuosiksi 2005 ja 2006. Janne piti puheenjohtajakauden aikanaan myös kalastustarvikekauppaa Vaajakosken keskustassa. Sieltä saivat seuran jäsenet ottiuistimet Vaajavirtaan ja verkkomiehet Jannen käsinpauloitetut verkot. Kerhon nykyinen puheenjohtaja on  Kimmo Hartikainen. Hän on järjestyksessään 15. kerhon puheenjohtaja.

 

Kerhon kehitys alkuvuosien noin 100 jäsenen henkilökuntakerhosta nykyiseksi vajaan viidensadan jäsenen paikkakuntakerhoksi on ollut mullistusten aikaa. SOK suurena, monialaisena työnantajana alkoi luopua teollisuuslaitoksistaan Vaajakoskella 1980 -luvun puolivälin jälkeen. Vähitellen ovat SOK:n jättämät tilat täyttyneet erikokoisista uusista yrityksistä ja Vaajakoski voi tänä päivänä hyvin. Koukun ja Paukun jäsenkunnan kehitykseen eivät lama ja työttömyys ole pahemmin vaikuttaneet. Jäsenmäärä on ollut tasaisessa kasvussa.

 

Kerhon toiminnassa on leimaa antavana ollut jaostojen voimakas toiminta. Kerholla on tällä hetkellä kolme jaostoa; nuoriso-, kalastus- ja metsästysjaosto. Aiemmin 1990 -luvun loppupuolella ja 2000 -luvun taitteessa kerholla oli myös perhojaosto, jonka toiminta oli hyvin aktiivista. Aiemmin erikseen toimineet kalastus- ja virtajaostot on sittemmin yhdistetty pelkäksi kalastusjaostoksi.

 

Tuhannet ovat ne talkootunnit, jotka on kerhon hyväksi ja omaksi iloksi tehty.

 

Nuorisotoiminta on aiemmin ollut erittäin vilkasta, kiitos erittäin aktiivisten vetäjien. Nuorisojäsenten määrä on vuosittain vaihdellut 60 ja sadan välillä. Viime vuosina nuorisojäsenten määrä on ollut hieman kuitenkin laskussa. Sydäntalvella pidetään nuorille kerhoiltoja kerran viikossa ja erilaisia tapahtumia ja kilpailuja järjestetään läpi vuoden.

 

Vaajavirta on taimenine ja muine arvokaloineen suuren kiinnostuksen kohteena. Niinpä virtakalastuksen vuosilupia myydäänkin jäsenille noin 200 kappaletta ja päivälupia ulkopuolisille suurinpiirtein saman verran vuosittain.

 

Istutukset ovat pääosin olleet pyyntikokoista järvitaimenta. Viime vuosina istutuksia on tehty myös yhä enenevissä määrin poikasistukkailla, jolla pyritään palauttamaan Vaajavirtaan edes osa sitä taimenkannan loistokkuutta, mikä ennen vesien saastumista Vaajakoskessa oli. Lähitulevaisuudessa onkin tarkoitus aloittaa uudelleen perinteinen taimenen poikasten kasvatus vanhassa kalahissiuomassa.  Istutusten avulla on virtaan saatu kotiutettua myös kohtuullisen vahva harjuskanta.

 

Alusta alkaen ohjelmassa ollut kilpailutoiminta ansaitsisi ihan oman lukunsa. Pilkkimisestä se alkoi. Myöhemmin tuli mukaan kesälajeja; soutu-, virveli- ja uistelukilpailut. Metsämiehet kilpailevat ampumalajeissa. Pilkki- ja onkikisoissa on menestystä tullut eri yhteisöjen ja ammattiliittojen sekä piirin ja SM -kilpailuissa. Seuraottelut ovat olleet kuin suolana sopassa.

 

Arvokasta on ollut yhteistoiminta Suomen Vapaa-ajan kalastajien keskusjärjestön (aikaisemmin Suomen Kalamiesten Keskusliitto), Keski-Suomen kalamiespiirin, Metsästäjäin Keskusliiton Keski-Suomen piirin, naapuriseurojen ja eri yhteisöjen kanssa.

 

Koukun ja Paukun sekä taloudellinen että toiminnallinen asema on vakaa. Aina on löytynyt vastuunkantajia eri tehtäviin ja toivottavasti näin tulee olemaan tulevaisuudessakin.

 

Allekirjoittanut on saanut olla mukana vajaat 60 vuotta. Tässä toiminnassa saa paljon ystäviä, eikä vapaa-ajan ongelmia ole. Kerho on yhdistävä voima, joka eri ammattiryhmistä kerää ihmisiä mielenkiintoisten ja terveiden harrastusten pariin.

 

Kalastus- ja metsästyskerho Koukku ja Paukku ry:n historiikin on kirjoittanut seuran pitkäaikainen jäsen Raimo Saikkonen.