TIEDOTE Vaajavirran kalastusjärjestelyistä

Vaajavirran virkistyskalastusalueella käy vuosittain useita satoja kalastajia. Kalastajat ovat lähinnä seuran jäseniä, mutta myös seudun muilta lähialueilta ja kauempaakin Suomesta kalastajia saapuu runsaasti vuosittain koettamaan onneaan kalastuksen parissa. Vaajavirta on alin Rautalammin reitin suurista virtapaikoista. Paikka on tunnettu suurista järvitaimenistaan. Vaikka kalojen keskikoko ei nykyisellään ole yhtä suuri kuin menneinä aikoina, niin siltikin tänä päivänä saadaan edelleen vuosittain useampiakiloisia yksilöitä. Seura on tehnyt pitkäjänteistä kalaveden hoitotyötä ja historia tuntee ajan, jolloin harrastettiin mm. taimenen emokalapyyntiä ja mädin haudontaa Suur-Savon sähkövoimalaitoksen tiloissa. Nykyisin alueelle istutetaan vuosittain taimenta ja harjusta kalatalousmaksuina sekä seuran toimesta. Istutuksilla pyritään tukemaan taimen- ja harjuskantoja.   

Ihmisen ollessa kyseessä kalastamiseen tarvitaan tietyt säännöt, jotta kalakannat pärjäisivät nykyisille pyyntivälineille ja -määrille edes jollain tavalla. Kalastajamäärät ovat kasvaneet voimakkaasti Vaajavirralla ja odotettavissa onkin, että tulevaisuudessa alueella käy vuosittain huomattavasti enemmän väkeä kuin nykyisellään. Vaajavirran virtakalastusalueen kalastussääntöjä on kehitetty voimakkaasti muutaman viimeisen vuoden aikana mm. alamittoja nostamalla. Erityinen huoli on ollut maakuntakalan, Järvitaimenen, hyvinvoinnista. Rautalammin reitin järvitaimenen hyväksi on tehty mm. elinympäristökunnostuksia ja alueen välijärvillä sekä Päijänteellä on asetettu kalastusrajoituksia hyvin pitkälti taimenta ajatellen. Elinympäristökunnostukset ja järvialtaiden kalastusrajoitukset eivät kuitenkaan yksin riitä turvaamaan taimenkannan kasvua. Rajoituksia tulee asettaa myös erityiskalastuskohteisiin, missä kalastajamäärät ovat suuria. Monissa reitin erityiskalastuskohteissa on alamittoja nostettu sekä rasvaevälliset, luonnossa syntyneet järvitaimenet rauhoitettu. Koukku ja Paukku tulee kulkemaan tämän kehityksen tiellä. Taimenen alamittaa Vaajavirran virkistyskalastusalueella on melko nopeassa tahdissa nostettu lakisääteisestä 40 senttimetristä 50 senttimetriin sekä kaikki rasvaevälliset järvitaimenet ovat rauhoitettuja ja ne on laskettava takaisin jatkamaan sukuaan koosta riippumatta Vaajavirran kalastusalueella. Järvitaimenen alamitan korotuksella ja rasvaevällisten yksilöiden rauhoituksella seura on osaltaan pyrkinyt turvaamaan luontaista lisääntymistä. Tutkimukset osoittavat, että taimennaaraat ovat ensimmäisen kerran kudulle tullessaan 55-60 cm pituisia. Tämän kokoisia rasvaevällisiä yksilöitä Rautalammin reitillä on nykyään erittäin vähän.  

Suomeen aikoinaan rantautunut onkikokoisten taimenten istutuskulttuuri ei tue kestävän kehityksen mallia. Viime vuosien aikana onkin havahduttu tähän tosiasiaan. Ajatusmallit ovat muuttuneet laajasti ja monet tahot ovat siirtyneet nuorempien yksilöiden istutuksiin. Myös mäti-istuksia tehdään yhä enemmän. Äänekoski-Vaajakoski reitin alueella tehdyt velvoiteistutukset onkikokoisilla taimenilla ovat olleet kalastuksen ja kalastusmatkailun elinehto. Onkikoisten taimenten istutuksista saadut saaliit ovat kuitenkin antaneet aivan väärän kuvan taimenkannan todellisesta tilasta. Jätevesien aiheuttamia haittoja reitillä on kompensoitu M-Real Oyj:n toimesta istutusvelvoitteina. Nykyisin nämä istutusvelvoittteet on muutettu Itä-Suomen aluehallintoviraston (ent. Ympäristölupavirasto) toimesta kalatalousmaksuksi. Kalatalousmaksun jakamisesta ja käytöstä päättävät ELY-keskukset. Aluehallintovirasto on katsonut, etteivät jätevesipäästöt aiheuta nykyisellään enää niin suurta haittaa kalakannoille kuin ennen ja näin ollen kalakannoille aiheutuvista haitoista vuosittain korvattavat kalatalousmaksujen summat ovat pienentyneet myös merkittävästi. Tämä tuo lisää haasteita kalastuksen kehittämiselle Äänekoski-Vaajakoski reitillä. Onkikoisten taimenten kasvatus on kallista kalankasvattajille ja tämä näkyy myös näiden hinnoissa. Kalatalousmaksujen vähenemisen myötä tämä tietää luonnollisesti myös onkikoisten istukkaiden vähenemistä alueelle. Lisäksi viime vuosien ongelmat kalankasvattamoilla mm. vesihomeen aiheuttamien kuolleisuuksien kasvun myötä ovat rajoittaneet isompien taimenistukkaiden saantia. Haasteet tulevaisuuden istutusmalleille ovat siis suuret. Kalavesiä hallinnoivien tahojen talous ei tulevaisuudessa kestä nykyistä onkikoisiin istukkaisiin perustuvaa istutuspolitiikkaa.

Äänekoski-Vaajakoski reitin koskilla olisi jo nykyisellään potentiaalia tuottaa luonnollisen lisääntymisen kautta runsaasti vaelluspoikasia reittivedelle, jos emokaloja olisi tarpeeksi. Tämä vahvistaisi luontaista taimenkantaa, koska järvivaellukselta palaavien yksilöiden määrät kasvaisivat. Este tämän tulevaisuuden näkymän kehitykselle on liian suuri kalastuskuolleisuus. Viimeisimpiä tutkimustuloksia voi käydä lukemassa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sivuilta osoitteesta http://www.rktl.fi/julkaisut/j/501.html. Nyt alkaakin olla aika miettiä myös Vaajavirran osalta tulevaisuuden kehityssuuntaa taimenistutuksien osalta. Koukun ja Paukun historia on osoittanut, että järkevällä kalavesien hoitotyöllä on mahdollista saada aikaan hyviä tuloksia.

Taimenen lisäksi merkittävä saalislaji Vaajavirrassa on kuha. Kuhan osalta kannan kasvuun on voimakkasti vaikuttanut vesistöalueelle tehdyt istutukset. Luontaisen lisääntymisen kautta syntyvät vuosiluokat eivät yksistään riitä turvaamaan kuhakannan kasvua. Kuhan kasvatus on yleistynyt ja istukaspoikasten saatavuus on hyvä. Voidaan kuitenkin kyseenalaistaa myös kuhan osalta, onko istutuksiin perustuva keinotekoinen kuhakannan voimistaminen järkevää. Lämpenevien kesien myötä kuhan luontainen lisääntyminen onnistuu yhä paremmin ja tulevaisuudessa voisi olla mahdollista, että kuhakanta kestäisi kohtuullisen kalastuksen jopa ilman istutuksia. Vaajavirrassa kuhasaaliit voivat olla hyvän päivän sattuessa suuria. Jopa niin suuria, että tulevaisuudessa seuralla saattaa olla perusteita asettaa myös kuhan kalastukselle saaliskiintiöitä.Tämä riippuu hyvin pitkälle kalastajien toiminnasta ja asenteista. Kuhan lakisääteinen alamitta, 37 cm, ei tue luontaisen elinkierron ajatusta. Kuhanaaraat, jotka ovat populaation kannalta merkittävimpiä, kutevat yleisesti ensimmäisen kerran Suomessa 45-55 cm mittaisina. Tämän vuoksi kuhan alamittaa Vaajavirran kalastusalueella on nostettu lakisääteisestä alamitasta 45 senttimetriin.

Yksi tiukasti suomalaisessa kalastuskulttuurissa mukana kulkevista asioista tuntuu olevan vuorokausi- / lupakohtainen kolmen lohikalan kiintiö. Saaliskiintiöiden taustalla on ajatus kalastuksen ja kalakantojen kestävästä kehityksestä. Jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus saaliiseen, kiintiöitä on määritelty. Nykyisin, sisävesiemme lohikalojen kannat ovat hyvin heikkoja ja aikoinaan määritelty kolmen lohikalan kiintiö ja lohikalojen määrän kestävä kehitys eivät kulje käsi kädessä. Tämän vuoksi vuorokausikohtainen lohikalakiintiö (järvitaimen ja –lohi sekä harjus) on laskettu kolmesta kahteen. 

Kalastussäännösten tiukentuessa ja kalastajamäärien kasvaessa myös lieveilmiöt lisääntyvät. Sääntörikkomuksien ja salakalastuksen määrä on lisääntynyt voimakkaasti. Näin on välitettavasti käynyt myös Vaajavirralla. Erityisesti kalastus rauhoitusalueella on lisääntynyt. Vuonna 2009 salakalastajien toiminta rauhoitusalueella oli jopa niin agressiivista, että seura joutui turvautumaan vartiointipalvelun ja poliisin apuun. Kalastusalueella kalastusta valvovat seuran vapaaehtoiset valan vannoneet valvojat, Keski-Suomen kalatalouskeskuksen ammattivalvojat sekä poliisi. Jatkossa kalastuksenvalvontaa tullaan tiukentamaan. Kevään 2010 aikana seura on kouluttanut uusia vapaaehtoisia valvojia alueelle. Luvaton kalastus tai sääntörikkomukset johtuvat monesti tietämättömyydestä, mutta useimmiten piittaamattomuus kalastussäännöksiä kohtaan on yleisin syy. Henkilö, joka aikoo kalastaa, on velvoitettu ottamaan selvää kalastussäännöksistä.

Vaajavirralla tapahtuviin sääntörikkomuksiin seura tulee kiinnittämään entistä enemmän huomiota.  Sääntörikkomuksista kalastajalta evätään kalastusoikeus määräajaksi ja uusiutuvista rikkomuksista kalastaja menettää kalastusoikeuden pidemmäksi aikaa. Rauhoitusalueella kalastamiseen puututaan välittömästi ja asia etenee valvojan kautta poliisille, joka päätää kalastajalle langetettavista rangaistuksista. Myös rauhoitusalueelle vieheen heittäminen on rangaistava teko, johon tullaan puuttumaan entistä tarkemmin.

Tiukentuneilla kalastussäännöillä ja -rajoituksilla ei ole tarkoitus aiheuttaa haittaa kalastajille. Päinvastoin, pitkäjänteisen työn tuloksena seura toivoo, että yhä useampi saa sen elämänsä kalan koukkuun Vaajavirralta. Seuran tavoitteena on, että Vaajavirran virkistyskalastusalue tulisi olemaan tulevaisuudessa yksi parhaiten hoidetuista ja monipuolisimmista erityiskalastuskohteista Keski-Suomessa.

 

Hallitus

Koukku ja Paukku ry